Kolumni: Nirsous – turhamaisuutta vai mielenvikaisuutta?

Kuva: wutzkoh / Canva

Termistä ”nirso” tulee minulle heti mieleen oikutteleva teini tai nenäänsä nyrpistävä pikkulapsi. Todellisuus voi kuitenkin olla jotain aivan muuta. Kukaan tervejärkinen aikuinen ei vapaaehtoisesti valitse nirsouden tietä.  

Kaikkiruokaiset ihmiset eivät useimmiten pysty käsittämään, miksi joku on niin ronkeli ruokansa suhteen, ja pitävätkin tätä tapaa erittäin ärsyttävänä. Ruoka on kallista eikä sitä riitä maailmassa kaikille. Nämä faktat huomioiden, miten aikuinen ihminen sitten kehtaa nirsoilla hyvästä ruoasta?  

Nirsous on kuitenkin iso taakka ihmiselle itselleen. Se tuo mukanaan häpeää ja kateutta. Kaikkiruokaisten ennakkoluulot ja paheksuvat kommentit kasvattavat paineita.

Aivot käyvät kuumana miettien kohteliaita tapoja kieltäytyä tarjotusta ruoasta jo kauan ennen vierailun alkua. Uudet ravintolat ovat mahdollisia miinakenttiä, ja kaupassa täytyy miettiä, mitä jättää hyllylle. On pakko ostaa kallista jauhelihaa, koska halvempi vaihtoehto on yksinkertaisesti syömäkelvotonta siinä olevien sattumapalojen takia – näin on ainakin omalla kohdallani.

Tämä ei johdu siitä, että olisin kiittämätön tai että taskuistani pursuaisi ylimääräistä rahaa vailla sijoituskohdetta. Syy on vain se, että ruoan koostumus on minulle suurin tekijä. Ruoka voi näyttää, tuoksua ja maistua hyvältä, mutta jos koostumus on pielessä, en sitä yrityksistä huolimatta pysty syömään. Järki huutaa syö vain, mutta keho menee lukkoon ja laukaisee oksennusrefleksin.  

Geenit ja lapsuus taustalla

Yksi selitys löytyy herkistä makunystyröistä. Neljännes maailman väestöstä kuuluu niin sanottuihin supermaistajiin, joilla on kielessään keskimääräistä enemmän makunystyröitä. Tämä saa heidät maistamaan tietyt ruoat eri tavalla kuin muut – ja yleensä nimenomaan epämiellyttävästi.  

Myös lapsuus on avainasemassa. Jos perheen ruokatarjonta on ollut suppeaa ja monotonista, erilaisiin makuihin ei ole tottunut, eri koostumuksista puhumattakaan. Usein tällaiset henkilöt astuvatkin kulinaariseen maailmaan hieman hitaammin.  

Totta kai on myös henkilöitä, jotka ovat nirsoja pelkkien ennakkoluulojen vuoksi. Tämä on turhamaista nirsoilua, josta sietääkin ärsyyntyä – nämä ihmiset saattavat meidät muut nirsot huonoon valoon. Toisille ulkopuolisten tuputus on voinut tehdä uuden maistamisesta pelottavan mörön ja nostaa suorituspaineet kattoon. Toiset taas piiloutuvat huumorin ja ylpeilyn taakse.  

Jos kyse ei ole aidosta pelosta, tällaiset ihmiset ovat vain kiittämätöntä sakkia. He kuuluvat ymmärtämättömyyden tasoltaan samaan kastiin kaikkiruokaisten kanssa. Tämä ryhmä puheleekin usein avoimesti omasta syömättömyydestään, yrittää saada sen kuulostamaan trendikkäältä ja levittää samalla negatiivista kuvaa kaikista, jotka ovat jollain tasolla ronkeleita.

Evoluution lahja vai virhe aivoissa?

Tietynlainen nirsous on evoluution kannalta täysin normaalia. Se on pitänyt meidät hengissä, jotta emme kävisi syömässä jokaista vastaantulevaa marjaa tai käärmettä (tosin erheiden kautta tämäkin on varmasti opittu). Mutta kun mietitään kunnon nirsoutta – nimenomaan sitä, joka laukaisee pakokauhun tunteita ja saa silmät leiskumaan kateudesta muiden nauttiessa oudoista ruoista – se ei voi enää olla normaalia.  

Eli onko kyseessä kuitenkin jonkinlainen mielenhäiriö? Aivojen ohjelmoinnissa tapahtunut virhearvio ja kappas, ruoasta tuli haasteellista. Voiko vakavalla nirsoudella olla sidoksia erilaisiin syömishäiriöihin, kulkevatko ne käsi kädessä?  

Entä jos nirsoutta yrittäisi hoitaa esimerkiksi siedätyshoidolla? Pieni pala kerrallaan: ensin vaikka vain katselisi ja koskettelisi pelottavia ruokia. Voisiko terapiasta olla apua, sillähän hoidetaan muitakin mielen oikkuja.

Omille aivoilleni tämä käy järkeen, varsinkin kun mietin, kuinka jyrkän ymmärtämättömiä kaikkiruokaiset ihmiset ovat nirsoudesta puhuttaessa. He eivät pysty asettamaan itseään tilanteeseen, jota ei heidän maailmassaan ole olemassa.

Eli jos sinä, kaikkiruokainen ihminen, nyt luet tätä, en odota sinun yhtäkkiä ymmärtävän meitä. Toivon kuitenkin, että sinulta löytyy jatkossa hieman enemmän kärsivällisyyttä nirsoja kohtaan.

...

Tietoa teoksesta

Tämä teksti on asiatekstiympäristöön kirjoitettu kolumni, joka käsittelee aikuisten nirsoutta ja siihen liittyviä sosiaalisia stigmaattisia paineita. Teksti yhdistää henkilökohtaisen essee- ja mielipidekirjoittamisen elementtejä biologiseen ja psykologiseen tietoon, kuten supermaistajuuteen ja evoluutioteoriaan.