Monta tietä kirjailijaksi: "Oikoteitä ei ole, se on vain tehtävä"

Kuva: pexels / Canva

Kirjailija Elina Kilkusta huokui heti rento ja lämmin energia. Hän oli erittäin ystävällinen ja huumorintajuinen, ja haastattelu lähti liikkeelle luontevan keskustelumaisesti.  

Kilkun kunnioitus kirjoja ja kirjailijan työtä kohtaan oli erittäin samaistuttavaa kuunneltavaa. Hän kertoi kirjojen ja kirjoittamisen olleen aina itsestäänselvä osa hänen elämäänsä.

Kirjoitusrutiinit uusiksi

Kirjoitusrutiineista puhuttaessa kävi ilmi, että Kilkku yrittää juuri korjata omaa rutiiniaan. Hän kertoi, että viimeiset parikymmentä vuotta hän on aina ajatellut, että täysipäiväinen pakkokirjoittaminen on se oikea tie – sen tuottavuus on kuitenkin hyvin vaihtelevaa.  

Kilkku on tällä hetkellä Kirjailijaliiton järjestämässä työnohjauksessa, jossa autetaan kirjailijoita saamaan hyvät rutiinit töidensä tekemiseen. Kurssilla on käynyt ilmi, että optimaalinen aktiivinen kirjoitusaika onkin vain kolme tuntia päivässä. Tämä kuulostaa todella vähältä, mutta samaan aikaan se luo uskoa kiireisen arjen keskellä eläville, kirjailijan urasta haaveileville.  

Writer’s blockista eroon pääsemistä Kilkku kommentoi siten, ettei ole niin tärkeää, mitä teksti sisältää. Pääasia on saada jotain paperille, vaikkapa vain edessään olevista asioista kirjoittamalla. Näin avataan ajatuksenjuoksua, ja tylsältä tuntuvat lähtökohdat voivat päätyä yllättäviin ideoihin. Hän myös painotti, kuinka tärkeää on, ettei arvostele omaa työtään tai aseta sille suuria tavoitteita ja paineita.  

”En ajattele omasta tekstistäni koskaan, että se on jotenkin noloa ja hirveää, vaan ajattelen, että tää on vain työvaihe.”  

Monotoninen robottiääni apuna

Palautteen tärkeys tuli korostetusti esiin Kilkun kertoessa kirjoitusprosessin laajuudesta. Hänen metodinsa kuunnella tekstiään Wordin Read Aloud -toiminnon monotonisella robottiäänellä luettuna on erittäin tehokas keino kuulla, miten oma teksti särähtää korvaan – onko siinä esimerkiksi tarpeeksi kuvailua ja eloa.  

Elina Kilkku kertoi rehellisesti, että olisi voinut julkaista Ihanan tytön salanimellä, mutta päätti käyttää omia tietojaan, sillä kirjan sanoma on, ettei tarvitse jäädä yksin asian kanssa.  

”Jos minun viestini on, että tämmösiä asioita ei tarvisi hävetä, niin miksi minä sitten itse häpeäisin sitä?” Kilkku kertoo päätöksen olleen sillä selvä.  

Äänikirja vaatii eri kaavan

Storytelin ottaessa yhteyttä Kilkkuun ja pyytäessä tältä naisille suunnattua koukuttavaa ja humoristista kirjaa, oli kirjailija itse aivan ihmeissään. Mitään sen kaltaista hän ei ollut ennen kirjoittanut. Haaste otettiin joka tapauksessa vastaan.  

Äänikirjaa tehdessään Kilkun täytyi edetä kirjoitusprosessissaan eri tavalla kuin normaalin romaanin kanssa. Oli otettava huomioon puhetyyli ja kuuntelijalle täytyi kuvailla ympäristöä elävämmin. Hän käytti elokuvien kirjoituskaavioita tarinan juonta suunnitellessaan. Tämän viihdyttävän äänikirjaformaatin raameissa Kilkku tuokin hyviä pointteja naisille suunnatun kirjallisuuden kliseisyydestä: hän rikkoo rajoja omissa kirjoissaan ja tuo tuoreita näkökulmia kaikille tuttuihin asioihin 

”Olen todella onnellinen, että saan tehä tätä ja se tuntuu merkitykselliseltä. Arvostan kirjallisuutta niin paljon, niin tuntuu tärkeältä olla osa sitä.” – Elina Kilkku kuvailee, mikä on hienointa kirjailijan ammatissa.  

"Mä oon aina ollut minä"

Kilkun neuvo nuorelle itselleen on, että luottaa kaiken osaamisen olevan siellä omassa itsessään koko ajan – oman tyylin, kiinnostuksen kohteiden ja oman tavan inspiroitua. Hän löysi ala-asteaikaisista ainekirjoituksistaan samoja tyylilajeja, joita käyttää nykyisin omissa teksteissään: niissä näkyivät samat kiinnostuksen kohteet, huumori ja oma ääni.  

”Olen aina ollut minä, minun on vain pitänyt löytää se,” Kilkku kiteyttää.  

Kilkku kehottaa kaikkia unelmoimaan isosti. Jos juuri se oma unelma ei onnistu, tie voi johtaa johonkin muuhun todella mahtavaan juttuun. Mahdollisuuksia on valtavasti eikä ole vain yhtä tietä löytää omaa kutsumustaan.  

”Oikoteitä ei ole, se on vain tehtävä. Jos ketään ei kiinnosta sinun käsikirjoitus – kukaan ei halua julkaista sitä – aloita alusta ja muokkaa. Jatkat vain. Se ei ole yksiselitteisen ihanaa.”  

Sitkeys palkitaan

Pitää siis vain jaksaa uskoa itseensä ja omaan tekemiseensä. Vaikeina aikoina ei saa luovuttaa, vaan täytyy hioa tekstiään ja ottaa itse yhteyttä eri kustantajiin. Sitkeys palkitaan.  

”Jos kirjoittaminen kiinnostaa, niin sitten sitä pitää vain tehdä. Se (kirjoittaminen) on todella arkista, mutta jos kirjan kirjoittaminen kiinnostaa, niin kirjoita se,” kuuluu Elina Kilkun vinkki esikoisteoksen tekemiseen.  

Kilkku neuvoo pitämään kirjoitusprosessissa jatkuvasti mielessä oman syyn, miksi sitä tekee. Jos ajattelee, että vasta esikoiskirjan julkaisun jälkeen elämä on ihanaa, se ei vie pitkälle.

”Ajattele, että onni ja ihana elämä ovat osa sitä työtä,” hän painottaa.  

Negatiivisen palautteen vastaanottamiseen ja käsittelyyn Kilkku vastaa tietävänsä, että jokaisen teoksen hän on tehnyt niin hyvin kuin silloin pystyi. Hän on antanut parhaansa eikä mitään hävettävää ole.  

Lopuksi Kilkku haluaa kannustaa kaikkia aloittavia kirjailijoita uskomaan itseensä.  

"Avainsanoja ovat sitkeys, usko itseensä ja omaan tekemiseensä. Uskalla tehdä ja jätä turha itsekritiikki pois. Toki tekstiä voi muokata loputtomasti. Sen suhteen voi tehdä valintoja, olla kriittinen ja ottaa palautetta. Teksti ei ole sinä, sinuun sinä uskot.”  

Haastattelija ja kirjoittaja: Christa Vuorinen / 2021  

...

Tietoa teoksesta: Tämä kirjailija Elina Kilkun haastatteluun pohjaava henkilökuva käsittelee ammattimaisen kirjoitusprosessin kipukohtia: rutiineja, palautteen käsittelyä ja luovan työn sitkeyttä. Journalistiikkaa ja referointia hyödyntävä teksti on muodoltaan vapaa ja subjektiivinen. Se rikkoo tietoisesti uutisjournalismin objektiivisuuden tuomalla haastattelutilanteen elävän tunnelman osaksi kerrontaa.